Peter Schiff: Jos Yhdysvallat käyttäisi puolustusvoimia vain puolustamaan Yhdysvaltoja olisi se linnoitus

Peter Schiff: Jos Yhdysvallat käyttäisi puolustusvoimia vain puolustamaan Yhdysvaltoja olisi se linnoitus: 2012: The Real Crash -kirja

21.07.2012

YHDYSVALLAT, Peter D. Schiff (The Real Crash/Kultakaivos) --- Peter Schiff Euro Pacific Capitalista kommentoi Yhdysvaltain sotilaallisia menoja, ja sitä miten Yhdysvaltojen tulisi enemmän keskittyä puolustukseen kuin sotiin.

Kansallinen puolustus

Kaikkein tärkein työ liittovaltiolla on kansallinen puolustus. Se on pääsyy miksi liittovaltio luotiin ja se on ainoa syy miksi sille annettiin valta valtaan panna suoria veroja. Näin laitettuna, olemme tällä hetkellä kuluttamassa liian paljon puolustusmenoihin, siten myös leikkaukset ovat paljolti myöhässä.

Esimerkiksi vuosina 1792 - 1860 puolustusmenot olivat keskimäärin 58,1 prosenttia liittovaltion kokonaiskuluista. Vielä hyvinvointivaltion nousun jälkeen vuodesta 1945 vuoteen 2010 keskiarvo oli 34,4 prosenttia. Olen poissulkenut ajankohdat kuten Yhdysvaltain sisällissodan ja Toisen maailmansodan. Kun John Kennedy valittiin presidentiksi vuonna 1960, puolustuskustannukset olivat 50 prosenttia liittovaltion budjetista. Vuodelle 2012 puolustusmenot ovat arviolta 19,5 prosenttia budjetista. Tämä on alhaisin prosenttiluku sitten Toisen maailmansodan ajan jälkeisen ajan keskiarvon.

Peter D. Schiff, Real Crash:in kirjailija.

Meidän tulisi vähintään kasvattaa tätä prosenttiyksikköä Toisen maailmansodan aikaiselle keskitasolle. Kuitenkin koska meidän tulee pienentää maanpuolustuksen menoja, meidän tulee vähentää ei-sotilaallisia menoja yhä suuremmalla määrällä prosentuaalisesti jotta saavuttaisimme päämäärämme.

Yhdysvallat käyttää 40 prosenttia kaikesta maapallolla puolustusvoimiin käytetystä rahasta. Ajattele asiaa tällä tavalla: Meillä on 11 lentotukialusta palveluksessa. Muulla maailmalla yhteenlaskettuna on kymmenen - ja suurin osa näistä muista maista joilla on lentotukialuksia ovat meidän rauhanomaisia liittolaisia kuten Ranska, Brasilia, Italia, Iso-Britannia, ja Espanja. Kiinalla ei ole yhtään, ja eikä Iranillakaan.

Tämä on liikaa
Yhdysvalloilla on yli seitsemänsataa sotilastukikohtaa 135 eri maassa. Yli kaksimiljoonaa miestä ja naista ovat tällä hetkellä aktiivisessa palveluksessa sotilaina, laivastossa, ilmavoimissa ja merijalkaväessä - ja monet heistä ovat sijoitettu ulkopuolelle Yhdysvaltoja. Jo ennen 9/11 -terrori-iskua meillä oli 250 tuhatta yhdysvaltalaista sotilasta ulkomailla - lisäksi tämä oli vielä rauhanaikana.

Suurin osa tukikohdista ja joukkojen sijoittelusta eivät edistä Yhdysvaltain strategisia etuja. Ajattele meidän 70 tuhannen sotilaan joukkoa Saksassa. Miten olemme turvallisempia kun ne ovat siellä? Jos toisimme ne kaikki kotia, miten Yhdysvallat olisi vaarassa? Ehkä olemme siellä auttaakseen Saksaa tai muita Euroopan maita. Siinä tapauksessa meidän tulisi joko lähteä jättäen heidät omaan puolustukseensa, tai lähettää heille laskun jos he haluavat meidän jäävän sinne.

Samalla kun monet tukikohdista ovat yksinkertaisesti rahan tuhlausta, toiset tukikohdat ympäri maailmaa ovat piikkilankaa tuleville sodille. Me asetamme meidän joukkomme paikkoihin joissa on historiallisesti ollut väkivaltaa, samalla mahdollisesti yllyttäen paikallisia ja asettaen alkusäkeet uuteen sotaan. Miltä tuntuisi jos Iran asettaisi joukkoja Kanadaan? Tai tänne Yhdysvaltoihin? Ei ole vaikeaa ihmisille huomata miten näkevät meidät kolonialistisina miehittäjinä kun meidän sotilaat partioivat ympäri heidän maitaan.

Books.google.com: Osta "The Real Crash" -kirja, klikkää tästä

Paras esimerkki tähän "piikkilankailmiöön" lienee 9/11. Presidentti Bush usein totesi al-Qaidan hyökänneen meitä vastaan koska he vihasivat meidän vapautta. Tämä ei ole välttämättä täysin väärin pääteltyä, mutta se ei varmasti ole tarpeeksi hyvä syy. Miksi ei al-Qaida hyökännyt Sveitsiin? Sveitsi on todennäköisesti paljon vapaampi maa kuin me olemme. Jos al-Qaida vihaa vapautta, heidän oletettaisiin jo asettelevan pommeja Genevessä ja rakentamassa terroristisoluja Gstaadissa.

Yksi Osama Bin Ladenin pääperusteluista oli miten Yhdysvalloilla oli joukkoja Saudi-Arabiassa, ja tämä tosiasia suurelta määrin auttoi hänen kykyään värvätä ihmisiä itsemurhaisiksi massamurhaajiksi. Ei ole sattuma miten 15 yhdeksästätoista kaappaajista oli saudeja. Tiedän miten jotkut ihmiset reagoivat kun osoitat siihen roolin joka oli meidän ulkomaanpolitiikalla, joka inspiroi terroristihyökkäyksiä: "Miten voit syyttää Yhdysvaltoja 9/11 -terroristihyökkäyksistä?" Tiedän tämän vahvan reaktion ja retoriikan, ja se tekee ihmeitä: tällä samalla tavalla Rudy Giuliani sai seisovat suosionosoitukset vuoden 2008 republikaanien presidenttikisan aikana syrjäyttäen kisassa Ron Paulin.

Kun selitetään miksi paha mies ei tehnyt pahaa asiaa ei se ole pahan miehen puolustamista tai sen puolustamista mitä hän teki. Se ei myöskään vastaa uhrien syyttämistä tai todista väitettä miten he vain tulivat meidän kimppuumme. Viittaan tässä siihen miten joukkojen sijoittelut ovat olleet osasyynä vihaan 9/11 -terroristihyökkäyksessä tavalla jolla voidaan osoittaa miten paljon meidän joukkojen sijoittelut maksavat. Vain koska terroristit vihaavat jotain ei se tarkoita, että meidän tulisi muuttaa omaa käyttäytymistä, se ei myöskään anna heille tekosyytä tehdä mitään - mutta jos meidän ulkomaanpolitiikka tekee terroristihyökkäykset enemmän todennäköiseksi, tulee meidän kysyä mitä itse asiassa hyödymme sellaisista politiikoista.

Ron Paul ei syytä Yhdysvaltoja hyökkäyksistä - hän syyttää terroristeja. Hänen näkökantansa on se miten emme voi välttää sitä tosiasiaa mikä sai terroristit motivoiduksi hyökkäämään meitä vastaan, koska jos vältämme tämän tosiasian ymmärtämistä tulee näin tehden asiat todennäköisemmin suuntaavan uusiin terroristi-iskuihin.

Nämä joukot eivät estä al-Qaidan aikeita - FBI tekee tämän asian (terrorismin vastaisen taistelun), samalla meidän joukot saattavat inspiroida näitä aikeita (iskuja). Ja mitä hyökkäysuhkaan tulee toisesta maasta - tule järkiisi. Se ei ole todennäköinen.

Yhdysvallat voisi potkaista pois tieltä minkä tahansa ulkomaisen sotilasvoiman joka yrittäisi vastustaa meitä. Käytännössä katsoen hoitaisimme vihollisen tieltä välittömästi joka hyökkäisi meitä vastaan. Me kulutamme niin paljon puolustusvoimiin - yli 700 miljardia dollaria vuodessa - että kahdenkymmenen maan puolustusbudjetit yhteensä vievät tämän verran rahaa. Kun lasketaan yhteen kaikkien maiden puolustusbudjetit, Yhdysvallat mukaan lukien, Yhdysvallat käyttää 40 prosenttia kaikesta maapallolla puolustusvoimiin käytetystä rahasta. Ajattele asiaa tällä tavalla: Meillä on 11 lentotukialusta palveluksessa. Muulla maailmalla yhteenlaskettuna on kymmenen - ja suurin osa näistä muista maista joilla on lentotukialuksia ovat meidän rauhanomaisia liittolaisia kuten Ranska, Brasilia, Italia, Iso-Britannia, ja Espanja. Kiinalla ei ole yhtään, ja eikä Iranillakaan.

Jos käyttäisimme meidän puolustusvoimia vain puolustamaan Yhdysvaltoja, olisimme linnoitus.

En sano, että meidän tulisi täysin vetäytyä ja unohtaa muu maailma. Vakoilijat ja vakoilusatelliitit ovat osa puolustusta. Mutta valtavat tukikohdat ja sijoitukset ympäri maailmaa eivät tee meistä turvallisempia.

Hyperinterventionismi
Jo Kylmän sodan ajoista lähtien Yhdysvaltain puolustusvoimat ovat puuttuneet ulkomaihin jatkuvasti. Kaikkein huomattavasti olemme hyökänneet Bosniaan, Somaliaan, Kosovoon, Irakiin, ja jälleen Irakiin sekä Libyaan vuoden 2011 loppuvuonna. Obama lähetti meidän joukkomme jopa Ugandaan.

Näitä sotia ei kukaan aloittanut meitä vastaan. Samalla toinen Irakin sota myytiin ennaltaehkäisevänä iskuna, loput Yhdysvaltain hyökkäyksistä eivät omaa järkevää yhteyttä Yhdysvaltain turvallisuuteen. Me tyypillisesti hyökkäämme maihin jotka eivät loukkaa eivätkä uhkaa meitä, nämä tapahtuivat sen sijaan koska niiden valtioiden hallitukset olivat pahoja hallituksia.

En halua vähätellä Saddam Husseinin, Slobodan Milosevicin, tai Muammar Gaddafin pahuuksia, mutta meidän sotilaspolitiikka on käytännössä sellainen että jos me tarpeeksi vahvasti vastustamme jonkun maan tapaa pyörittää asioita tulemme hyökkäämään ja kaatamaan heidät.

Ajattele sitä periaatetta jota käytetään tuollaisessa politiikassa, ja kuvittele jos Yhdysvallat ei olisi maailman hallitseva sotilasvoima.

Eurooppalaisten mielestä kuolemanrangaistukset ovat barbaarisia. Kun samalla Yhdysvaltain hallitus, ottaen huomioon valtion ja liittovaltion tason, teloittaa satoja rikollisia vuodessa. Mitä jos Ranskalla olisi valtavan paljon suurempi sotilasmahti kuin meillä, ja he antaisivat meille uhkavaatimuksen: lopettakaa teidän rikollisten teloittaminen, tai me tulemme hyökkäämään? Tekeekö se siitä uhkauksesta moraalisesti oikeutetun?

Vain 50 vuotta sitten rotuerottelu oli laajalle levinnyt ja rasismi oli vallitsevaa monissa osavaltioidenlaissa. Mitä jos britit olisivat päättäneet silloin käyttää sen armeijaansa pannakseen voimaan vallanvaihdoksen Yhdysvalloissa? Saatamme nauraa tällaisille ajatuksille, koska me tiedämme ettei yksikään maa voisi uhkailla meitä tällä tavoin. Muttemme usko silti sen tekevän tästä oikeutettua. Joten meidän tulee uudelleen harkita tätä käytäntöä millä tavoin me hyökkäämme mitä tahansa valtiota vastaan joka ei edusta meille mieleistä toimintaa.

Joskus sotilaalliset puuttumiset ovat tarvittavia, mutta meidän kynnys toimia näin tulee olla paljon korkeampi kuin se on nyt. Ensinnäkin presidenteillä ei ole lupaa hyökätä maihin. He ovat laillisesti oikeutettuja tekemään tämän vain puolustaakseen Yhdysvaltoja, poikkeuksena on kongressilta saatava sodanjulistukseen oikeuttava lupa. Tiedätkö milloin viimeksi me julistimme sodan? Joulukuussa 1941.

Joten Korea, Vietnam, Grenada, Nicaragua, Irak, Bosnia, Kosovo, Afganistan, Irak, Libya olivat kaikki julistamattomia sotia. Joskus tapauksissa kuten Afganistan, Vietnam ja Irak kongressi antoi jonkun epämääräisen "luvan" sodalle, mutta muina aikoina - kuten Libyan tapauksessa - presidentti toimi laittomasti. Laillisesti katsottuna ensimmäinen asia joka tulee tehdä on tarkkaan laadittu sodanjulistus kongressilta.

Usein myös varsinkin jos tämä tehdään ulkopuolella läntistä pallonpuoliskoa, tulee meidän saada myös muu maailma hyväksymään se. Jottemme vain pakottaisi meidän tahtoamme läpi, tulee meidän saada muut merkittävät sotilasmahdit mukaan.

Mutta nämä väliintulot (puuttumiset) toisiin valtioihin (erit. niiden hallituksiin) tulisi olla harvinaisia, ja puolustusministeriön tulisi käyttää enemmän aikaa tosiasialliseen puolustamiseen, ja vähemmän aikaa sotilaallisiin hyökkäyksiin.

Peter D. Schiff (The Real Crash)/Kultakaivos

www.europac.com