Ei ole mielekästä
kiistellä nyt Kreikan ja sen kansan toiminnasta, siitä ovatko he
pettureita, joiden kanssa ei saa olla tekemisissä, vai sankareita,
joille heidän vastustajansa pyrkivät kostamaan. Tällaiset keskustelut
ovat hedelmättömiä, uskoo Janis Urbanovičs.
Janis Urbanovičs, Latvian Saeiman (parlamentti) Harmonia —puoleen edustajaryhmän puheenjohtaja, antoi haastattelun RIA Novostille.
Tällaiset väittelyt siirtävät ainoastaan huomiota pois, euroalueen maille, paljon tärkeimmistä ongelmista, kuten esimerkiksi siitä, millä tavalla tämä, Euroopan mittakaavan mukaan suhteellisen pieni maa, ajautui, valtaviin miljardien eurojen velkoihin. On selvää, ettei ilman Brysselin anteliaita avustajia, tämä ei olisi ollut mahdollista.
Kuten sanotaan, tangoa varten tarvitaan kaksi. Kreikka kutsuttiin tanssiin, ja ajettiin helposti saatavilla olevien luottojen pauloihin. Tuskinpa tuohon aikaan, kaikissa yksityisissä ja valtionpankeissa, kansainvälisissä finanssijärjestöissä ja myös Euroopan keskuspankissa istui yksinkertaisia virkamiehiä, joita balkanilaiset huijarit onnistuivat pettämään.
Luotonantajat tekivät puhtaita laskelmia: rahojen ei tule maata pankeissa, vaan ne on laskettava liikkeelle tuottamaan voittoja ja korkoja. Kreikan hallituksen liioitellut hankinnat, julkisen sektorin ylisuuret palkat ja eläkkeet, loivat ennennäkemättömän kulutuksen kasvun ja lisäsivät tuontitavaroiden kysyntää, joka mukavasti lämmitti muiden EU —maiden talouksia.
Tämä makrotalouden kokeilu oli edullinen Brysselille, Berliinille, Pariisille ja New Yorkille, aina vuoden 2009 rahatalouden kriisiin asti.
Varmasti on olemassa niitä, jotka voisivat kertoa paljon kulissien takaisesta toiminnasta Kreikan "menestystarinan" eteen, — mutta he vaikenevat, koska itse olivat ruokkimassa tätä prosessia.
Kaikkina aikoina, Bryssel ja EU —maat, ovat kääntäneet katseensa muualle Kreikassa tapahtuvasta — vapaasta lakien tulkinnasta, erittäin joustavasta veropolitiikan ja yritystoiminnan etiikasta sekä katsottu tämän kuuluvan Välimeren alueen mentaliteettiin.
Euroopan yhteismarkkinoiden vauraat maat vuonna 1981, kun Kreikka hyväksyttiin mukaan EEC —vapaakauppasopimukseen, laskivat että voivat sallia, että mukaan liittyy hieman vaaratonta Balkanin eksotiikkaa, ja käyttivät maata omien intressiensä mukaan.
Mutta todella laajat mahdollisuudet, anteliaille luotonantajille avautuivat, alkaen vuodesta 2001, kun Kreikka sääteli budjettivajeen tasoa, jonka jälkeen se vedettiin vauhdilla mukaan euroalueeseen.
Todennäköisintä on, että pitkien pahaenteisten puheiden jälkeen, luotonajat vielä kerran suostuvat järjestelemään uudelleen tämän maan velkojen takaisinmaksua. Mahdollisesti päätetään jatkaa velkojen takaisinmaksun aikaa, vaikkapa 30 vuodella.
Velkojen takaisinmaksua voitaisiin jatkaa jopa 130 vuodella, mutta Brysselin byrokraatit haluavat säilyttää kasvonsa, ja antaa tällä tavalla selvän viestin muille, koska edessä on uusia kiistoja lisävarannoista ja euroalueen rahatalouden tasapainottamisesta.
Janis Urbanovičs, Latvian Saeiman (parlamentti) Harmonia —puoleen edustajaryhmän puheenjohtaja, antoi haastattelun RIA Novostille.
Tällaiset väittelyt siirtävät ainoastaan huomiota pois, euroalueen maille, paljon tärkeimmistä ongelmista, kuten esimerkiksi siitä, millä tavalla tämä, Euroopan mittakaavan mukaan suhteellisen pieni maa, ajautui, valtaviin miljardien eurojen velkoihin. On selvää, ettei ilman Brysselin anteliaita avustajia, tämä ei olisi ollut mahdollista.
Kuten sanotaan, tangoa varten tarvitaan kaksi. Kreikka kutsuttiin tanssiin, ja ajettiin helposti saatavilla olevien luottojen pauloihin. Tuskinpa tuohon aikaan, kaikissa yksityisissä ja valtionpankeissa, kansainvälisissä finanssijärjestöissä ja myös Euroopan keskuspankissa istui yksinkertaisia virkamiehiä, joita balkanilaiset huijarit onnistuivat pettämään.
Luotonantajat tekivät puhtaita laskelmia: rahojen ei tule maata pankeissa, vaan ne on laskettava liikkeelle tuottamaan voittoja ja korkoja. Kreikan hallituksen liioitellut hankinnat, julkisen sektorin ylisuuret palkat ja eläkkeet, loivat ennennäkemättömän kulutuksen kasvun ja lisäsivät tuontitavaroiden kysyntää, joka mukavasti lämmitti muiden EU —maiden talouksia.
Tämä makrotalouden kokeilu oli edullinen Brysselille, Berliinille, Pariisille ja New Yorkille, aina vuoden 2009 rahatalouden kriisiin asti.
Varmasti on olemassa niitä, jotka voisivat kertoa paljon kulissien takaisesta toiminnasta Kreikan "menestystarinan" eteen, — mutta he vaikenevat, koska itse olivat ruokkimassa tätä prosessia.
Kaikkina aikoina, Bryssel ja EU —maat, ovat kääntäneet katseensa muualle Kreikassa tapahtuvasta — vapaasta lakien tulkinnasta, erittäin joustavasta veropolitiikan ja yritystoiminnan etiikasta sekä katsottu tämän kuuluvan Välimeren alueen mentaliteettiin.
Euroopan yhteismarkkinoiden vauraat maat vuonna 1981, kun Kreikka hyväksyttiin mukaan EEC —vapaakauppasopimukseen, laskivat että voivat sallia, että mukaan liittyy hieman vaaratonta Balkanin eksotiikkaa, ja käyttivät maata omien intressiensä mukaan.
Mutta todella laajat mahdollisuudet, anteliaille luotonantajille avautuivat, alkaen vuodesta 2001, kun Kreikka sääteli budjettivajeen tasoa, jonka jälkeen se vedettiin vauhdilla mukaan euroalueeseen.
Todennäköisintä on, että pitkien pahaenteisten puheiden jälkeen, luotonajat vielä kerran suostuvat järjestelemään uudelleen tämän maan velkojen takaisinmaksua. Mahdollisesti päätetään jatkaa velkojen takaisinmaksun aikaa, vaikkapa 30 vuodella.
Velkojen takaisinmaksua voitaisiin jatkaa jopa 130 vuodella, mutta Brysselin byrokraatit haluavat säilyttää kasvonsa, ja antaa tällä tavalla selvän viestin muille, koska edessä on uusia kiistoja lisävarannoista ja euroalueen rahatalouden tasapainottamisesta.
Kommentit
Lähetä kommentti