K-pop (lyhenne sanoista ”Korean pop”) on eteläkorealaista populaarimusiikkia. Korealaisella populaarimusiikilla on pitkä historia, mutta omaksi erityiseksi genrekseen ja ilmiökseen k-pop on noussut 1990-luvun alusta lähtien.[1]
K-pop on saanut vaikutteita esimerkiksi kansainvälisestä rapmusiikista, pohjoisamerikkalaisesta R&B-nykymusiikista, Hi-NRG-tanssimusiikista sekä japanilaisesta (j-pop) ja kiinalaisesta (mandopop) populaarimusiikista.[2]
K-popille keskeisiä ovat ’idolit’ ja idoliryhmät. Niiden historia alkoi vuonna 1992 aloittaneesta Seo Taiji & Boys -yhtyeestä, joka yhdisteli yhdysvaltalaista musiikkia koreankielisiin sanoituksiin ja nousi Etelä-Koreassa suureen suosioon. 1990-luvulla yhtyettä seurasi idoliryhmien ensimmäinen sukupolvi, johon kuulivat esimerkiksi H.O.T. ja Sechs Kies -poikabändit. Myöhemmätkin k-pop-yhtyeet ovat pitkälti tukeutuneet näiden varhaisten ryhmien luomiin tyyli- ja markkinointiesikuviin. Niille luonteenomaisia piirteitä ovat olleet muun muassa hullutteleva muoti, uniikit hiustyylit ja tarkkaa koreografiaa seuraava tanssi.[3]
1990-luvun lopulta lähtien k-pop on noussut kansainväliseen suosioon. Sen menestystä ei voikaan erottaa korealaisen populaarikulttuurin aallosta (hallyu), joka pyyhki ensin Itä-Aasian yli ja myöhemmin toi esimekriksi korealaiset draamasarjat globaaliin tietoisuuteen. Monet k-pop tähdet ovat esiintyneetkin myös televisiosarjoissa. Itä-Aasiassa suosiota saavuttivat jo H.O.T. ja Sechs Kies -yhtyeiden lisäksi muun muassa Shinhwa ja g.o.d, tyttöbändit Baby Vox, Fin.K.L ja S.E.S. sekä BoA.[4][1] 2000-luvulla k-popin kansainvälinen suosio on kasvanut ja sen tuotanto on samanaikaisesti kansainvälistynyt. K-pop-konsertteja on alettu pitää yhä useammin ulkomailla, ja k-pop yhtyeisiin on otettu myös ulkomaalaisia: esimerkkejä tällaisista yhtyeistä ovat 2PM, Miss A, f(x), EXO ja Super Junior.[4]
***
Pohjois-Korean johtaja taputtaa lauluja konsertin aikana, osa vastavuoroista kulttuurivierailua
Etelä-Korean K-pop-laulaja on esiintynyt Pohjois-Koreassa ensimmäistä kertaa yli vuosikymmenen ajan, jota seurasivat satoja joukkoja mukaan lukien Pohjois-johtaja Kim Jong-un ja hänen vaimonsa Ri Sol-ju.
Pohjois-Korean johtava johtaja oli ensimmäistä kertaa Etelä-Korean suorituskykyä pohjoisessa pääkaupungissa, Pyongyangissa. Kim nähtiin taputtelemalla joitain kappaleita sunnuntain kahden tunnin konsertin aikana ja esittänyt valokuvia artistien kanssa myöhemmin.
K-pop on saanut vaikutteita esimerkiksi kansainvälisestä rapmusiikista, pohjoisamerikkalaisesta R&B-nykymusiikista, Hi-NRG-tanssimusiikista sekä japanilaisesta (j-pop) ja kiinalaisesta (mandopop) populaarimusiikista.[2]K-popille keskeisiä ovat ’idolit’ ja idoliryhmät. Niiden historia alkoi vuonna 1992 aloittaneesta Seo Taiji & Boys -yhtyeestä, joka yhdisteli yhdysvaltalaista musiikkia koreankielisiin sanoituksiin ja nousi Etelä-Koreassa suureen suosioon. 1990-luvulla yhtyettä seurasi idoliryhmien ensimmäinen sukupolvi, johon kuulivat esimerkiksi H.O.T. ja Sechs Kies -poikabändit. Myöhemmätkin k-pop-yhtyeet ovat pitkälti tukeutuneet näiden varhaisten ryhmien luomiin tyyli- ja markkinointiesikuviin. Niille luonteenomaisia piirteitä ovat olleet muun muassa hullutteleva muoti, uniikit hiustyylit ja tarkkaa koreografiaa seuraava tanssi.[3]
1990-luvun lopulta lähtien k-pop on noussut kansainväliseen suosioon. Sen menestystä ei voikaan erottaa korealaisen populaarikulttuurin aallosta (hallyu), joka pyyhki ensin Itä-Aasian yli ja myöhemmin toi esimekriksi korealaiset draamasarjat globaaliin tietoisuuteen. Monet k-pop tähdet ovat esiintyneetkin myös televisiosarjoissa. Itä-Aasiassa suosiota saavuttivat jo H.O.T. ja Sechs Kies -yhtyeiden lisäksi muun muassa Shinhwa ja g.o.d, tyttöbändit Baby Vox, Fin.K.L ja S.E.S. sekä BoA.[4][1] 2000-luvulla k-popin kansainvälinen suosio on kasvanut ja sen tuotanto on samanaikaisesti kansainvälistynyt. K-pop-konsertteja on alettu pitää yhä useammin ulkomailla, ja k-pop yhtyeisiin on otettu myös ulkomaalaisia: esimerkkejä tällaisista yhtyeistä ovat 2PM, Miss A, f(x), EXO ja Super Junior.[4]
***
Etelä-Korean K-pop-laulaja on esiintynyt Pohjois-Koreassa ensimmäistä kertaa yli vuosikymmenen ajan, jota seurasivat satoja joukkoja mukaan lukien Pohjois-johtaja Kim Jong-un ja hänen vaimonsa Ri Sol-ju.
Pohjois-Korean johtava johtaja oli ensimmäistä kertaa Etelä-Korean suorituskykyä pohjoisessa pääkaupungissa, Pyongyangissa. Kim nähtiin taputtelemalla joitain kappaleita sunnuntain kahden tunnin konsertin aikana ja esittänyt valokuvia artistien kanssa myöhemmin.
"[Kim] näytti paljon kiinnostusta näyttelyn aikana ja kysyi kysymyksiä kappaleista ja sanoituksista," Etelä-Korean kulttuuriministeri Do Jong-whan sanoi näyttämisen jälkeen.
Etelä-Korean valtuuskunta, mukaan lukien taiteilijat, konserttisali, taekwondon mielenosoittajat, toimittajat ja valtion virkamiehet matkustivat Pjongjangiin lauantaina vastavuoroisessa kulttuurivaiheessa, kun Pohjois-Korea lähetti etelään helmikuussa esiintyjiä.
Sunnuntaina taekwondo-mielenosoittajat suorittivat Pyongyang Taekwondo Hallissa piirustuksen, jossa piirittiin yli 2300 pohjois-korealaista, mukaan lukien kansallisen urheilukomitean puheenjohtaja Choe Hwi.
Juhannusjulisteita pidettiin Itä-Pyongyangin suuressa teatterissa, ja mukana oli 11 eteläkorealaista taidetta, mukaan lukien Cho Yong-pil, Lee Sun-hee, Yoon Do-hyun, Baek Ji-young ja K-pop-tyttöbändi Red Sametti.
Seohyun, naisellinen laulaja ja näyttelijä tällä hetkellä eteläkorealaisen Girls 'Generationin kanssa, lauloi Pohjois-Korean pop-laulun Blue Willow Tree. Hän oli esiintynyt pohjoisen Samjiyon-orkesterin kanssa Soulissa helmikuussa.
Cho lauloi sarjan osumia, mukaan lukien The Cafe in the Winter, Short Hair ja Let's Go on Trip. Hänellä oli solistikonfonia Pyongyangissa vuonna 2005, viimeinen konsertti eteläkorealaisen taiteilijan pohjoisosassa ennen sunnuntain esitystä.
Samat eteläkorealaiset laulajat osallistuvat pohjois-korealaisten esiintyjien kanssa konserttiin tiistaina Ryukyung Chung Ju-yungin kuntosalilla, joka on pohjoisen ja etelän välinen yhteishanke, joka on nimetty Hyundai-ryhmän miljardin perustajan, Chung Ju-yungin, kanssa. kannattivat Korean välistä kulttuurista ja taloudellista vaihtoa.
Etelä-Korean sitoutuminen Pohjois-Koreaan on jatkanut kasvuaan, koska Kim ilmaisi halunsa lisätä yhteyksiä näiden kahden maan välillä. Pohjois- ja Etelä-Korean urheilijat marssivat yhtenäisen niemimaan lipun alla Pyeongchangin talviolympialaisten avajaisissa helmikuussa, ja maat ovat järjestäneet ensimmäisen huippukokouksensa yli vuosikymmenen ajaksi 27. huhtikuuta.
Kaksi Koreaa ovat teknisesti edelleen sodassa, kun 1950-53-ristiriita päättyi tulitauon sijasta rauhansopimukseen.
Etelä-Korean valtuuskunta, mukaan lukien taiteilijat, konserttisali, taekwondon mielenosoittajat, toimittajat ja valtion virkamiehet matkustivat Pjongjangiin lauantaina vastavuoroisessa kulttuurivaiheessa, kun Pohjois-Korea lähetti etelään helmikuussa esiintyjiä.
Sunnuntaina taekwondo-mielenosoittajat suorittivat Pyongyang Taekwondo Hallissa piirustuksen, jossa piirittiin yli 2300 pohjois-korealaista, mukaan lukien kansallisen urheilukomitean puheenjohtaja Choe Hwi.
Juhannusjulisteita pidettiin Itä-Pyongyangin suuressa teatterissa, ja mukana oli 11 eteläkorealaista taidetta, mukaan lukien Cho Yong-pil, Lee Sun-hee, Yoon Do-hyun, Baek Ji-young ja K-pop-tyttöbändi Red Sametti.
Seohyun, naisellinen laulaja ja näyttelijä tällä hetkellä eteläkorealaisen Girls 'Generationin kanssa, lauloi Pohjois-Korean pop-laulun Blue Willow Tree. Hän oli esiintynyt pohjoisen Samjiyon-orkesterin kanssa Soulissa helmikuussa.
Cho lauloi sarjan osumia, mukaan lukien The Cafe in the Winter, Short Hair ja Let's Go on Trip. Hänellä oli solistikonfonia Pyongyangissa vuonna 2005, viimeinen konsertti eteläkorealaisen taiteilijan pohjoisosassa ennen sunnuntain esitystä.
Samat eteläkorealaiset laulajat osallistuvat pohjois-korealaisten esiintyjien kanssa konserttiin tiistaina Ryukyung Chung Ju-yungin kuntosalilla, joka on pohjoisen ja etelän välinen yhteishanke, joka on nimetty Hyundai-ryhmän miljardin perustajan, Chung Ju-yungin, kanssa. kannattivat Korean välistä kulttuurista ja taloudellista vaihtoa.
Etelä-Korean sitoutuminen Pohjois-Koreaan on jatkanut kasvuaan, koska Kim ilmaisi halunsa lisätä yhteyksiä näiden kahden maan välillä. Pohjois- ja Etelä-Korean urheilijat marssivat yhtenäisen niemimaan lipun alla Pyeongchangin talviolympialaisten avajaisissa helmikuussa, ja maat ovat järjestäneet ensimmäisen huippukokouksensa yli vuosikymmenen ajaksi 27. huhtikuuta.
Kaksi Koreaa ovat teknisesti edelleen sodassa, kun 1950-53-ristiriita päättyi tulitauon sijasta rauhansopimukseen.
...
Kommentit
Lähetä kommentti